Freestyle

Freestylessä hypätään kahden hengen joukkueessa, jossa toinen on artisti ja toinen videokuvaaja. Kilpailut koostuvat sekä vapaaohjelmista että pakollisista kierroksista. Vapaaohjelma on hyppääjän itse suunnittelema, pakollisilla kierroksilla tehdään määrätyt liikkeet ennalta arvotussa järjestyksessä. Freestylen liikkeet muistuttavat balettia tai voimistelua ilmassa. Putoamisnopeuden suuret erot eri liikkeiden välillä vaativat kuvaajan ja hyppääjän saumatonta yhteistyötä. Arvostelukriteerinä ovat suoritus, vaikeusaste, taiteellinen vaikutelma ja kameratyöskentely.

Freeflying

Joukkueessa on kolme hyppääjää: kaksi artistia ja kuvaaja. Tarkoituksena on lentää mahdollisimman monipuolisesti käyttäen erilaisia lentoasentoja – pää alaspäin, istualtaan tai liukuen. Liikkeet tehdään kolmessa ulottuvuudessa, eli hyppääjät lentävät toistensa yli tai ali tai kiertävät toisiaan ottaen myös otteita toisistaan. Freeflyhypyillä voidaan tehdä myös mahdollisimman isoja muodostelmia.

Skysurfing (lautahyppääminen)

Laji on yksi vaativimpia laskuvarjourheilun muotoja. Hyppääjällä on jaloissaan lumilautaa muistuttava lauta, jonka päällä hän surffailee vapaan pudotuksen aikana. Laudan hallinta vapaassa pudotuksessa on kokemattomalle todella vaikeaa. Liikkeet ovat usein samantyylisiä kuin freestylessä.

Freestyle, freeflying ja skysurfing muodostavat ns. artistilajit.

Muodostelmahyppy (Formation Skydiving, FS)

Muodostelmahypyissä 4 tai 8 hengen joukkue tekee pudotessaan vapaassa vatsa alaspäin erilaisia muodostelmia. Videokuvaaja kuvaa suorituksen ilmassa tuomareille arvosteltavaksi. Pisteet annetaan jokaisesta oikeasta muodostelmasta, joka on tehty annetussa ajassa. Kuviosarjat on tarkoin määrätty ja niiden suoritusjärjestys arvottu. Kuviohypyssä tehdään myös mahdollisimman suuria muodostelmia. Tämänhetkinen (2009) maailmanennätys on 400 hyppääjää samassa muodostelmassa.

VRW (VFS) eli Vertical Relative Work

VRW on uusimpia laskuvarjourheilun alalajeja. Neljän henkilön joukkue tekee vapaassa pudotuksessa pisteitä eli muodostelmia. Muodostelmat tehdään freefly-asennoissa, kuten sit fly ja head down tietyssä ennalta arvotussa järjestyksessä. VRW-kilpailuissa arvosteluperusteena on oikein tehtyjen muodostelmien lukumäärä.

Kuvaaminen

Ilmakuvaaminen on tärkeä osa laskuvarjourheilua. Kaikki vapaapudotuksessa kilpailtavat lajit arvostellaan joukkueeseen kuuluvan kuvaajan videonauhan perusteella. Kuvaajaa tarvitaan myös kupumuodostelmajoukkueessa. Jos kuvaaja ei onnistu suorituksessaan, koko joukkueen tulos kyseiseltä kierrokselta hylätään. Vaikka kuvaus on haastavaa, moni hyppääjä hankkii riittävän hyppykokemuksen saatuaan videokameran. Videokuva kertoo luotettavasti, mitä ilmassa oikeasti tapahtui.

Liitohyppääminen (skyflying)

Liitohyppääjällä on erityinen siipihaalari päällä. Hyvä liitohyppääjä pystyy lentämään 3 km vapaapudotuksen aikana helposti 7-8 km vaakamatkan ja saavuttamaan yli 150 km/h vaakanopeuden pystynopeuden ollessa vain 70-80 km/h.

Liukuhyppääminen (tracking)

Liukuhyppäämisessä pyritään pysymään muiden hyppääjien kanssa muodostelmassa tai otteessa samalla edeten horisontaalisesti ilman apuvälineitä. Liukuhyppääminen on saanut alkunsa muodostelmahypyillä toiminnan päätyttyä tehdystä liu'usta, jonka avulla saadaan riittävä etäisyys kanssahyppääjiin ennen varjon avaamista.

Nopeushyppy (speed skydiving)

Nopeushyppäämisen tarkoitus on saavuttaa mahdollisimman suuri putoamisnopeus vapaan pudotuksen aikana. Parhaimmillaan saavutetaan yli 500 km/h nopeus.

Taitohyppy (temppu)

Tässä lajissa tekniikka, hyvä vartalonhallinta sekä suuri nopeus ovat avaimet huippusuoritukseen. Kilpailusarjoja on neljä, ja ne koostuvat vasemman ja oikean suuntaisista käännöksistä sekä takavolteista. Arvioitavina ovat liikesarjojen nopeus ja puhtaus. Taitohyppy hypätään 2200 metrin korkeudesta.

Tarkkuushyppy

Hyppääjä pyrkii osumaan varjon varassa maassa olevaan 2 cm halkaisijaltaan olevaan maaliin. Sähköisen mittausjärjestelmän maksimitulos on 16 cm. Tarkkuudessa järjestetään sekä henkilökohtainen että joukkuekilpailu. Pienin yhteistulos voittaa.

Taito- ja tarkkuushyppyä yhdessä kutsutaan konventionaalisiksi lajeiksi.

Canopy Piloting (CP)

Hyppääjä pyrkii saavuttamaan varjollaan mahdollisimman pitkän ja tarkan loppuliidon joka tapahtuu aivan maan pinnassa. Swooppi eli loppuliito aloitetaan vauhdinotolla, jossa hyppääjä kääntää varjonsa syöksyyn, joka oikaistaan sopivasti ennen maata. Näin saavutetaan paras nopeus loppuliitoon. Hyppääjä voi saavuttaa jopa yli 100 km/h vauhdin. Laji on erittäin vaativa ja siinä kilpailevat vain kokeneet laskuvarjohyppääjät.

Kupumuodostelma (Canopy Formation, CF)

Varjot avataan heti uloshypyn jälkeen, ja hyppääjät rakentavat erilaisia muodostelmia avatuilla varjoilla. Toiseen hyppääjään kiinnitytään eli telakoidutaan varjon punoksiin, etuhelmaan tai valjaisiin. Kilpailussa on kolme lajia, joista suosituin on neljän kuvun kierto (rotaatio). Lisäksi kilpaillaan kahden ja neljän kuvun sekvenssissä (muodostelmat).