Jäsenesittely


Jere Ilvesluoto

Jere Ilvesluoto

Mikä ajoi hyppykurssille?
Kai sitä on lapsesta asti haaveillu, että joskus pääsisi hyppäämään laskuvarjolla. Kaverin kanssa päätettiin 2014, että tänä vuonna käydään hyppäämässä. Kerettiin sitten vasta vuoden viimeiselle kurssille, mutta hyppäämään kuitenkin päästiin ja sille tielle sitä on sitten jääty.

Kerro ensimmäisestä hypystä.
Hyppypäiväkirjan mukaan eka hyppy oli 16.9.2014. Matti Mertala (Lälly) oli hyppymestarina. Muistan, että eka hyppy jännitti kyllä ennen koneeseen menoa, mutta koneessa ei niinkään enää jännittänyt. Nousun aikana kerkesi katsella maisemia ja sitten kun Lälly tarkisti varusteet ja käski laittamaan lasit päähän, aattelin vaan että se on menoa nyt. Itse hypystä muistaa vaan sen kun kiipesi streevalle ja päästi irti, sitten olikin jo lentävä varjo pään päällä. Fiilis oli kyllä sen jälkeen aika sanoinkuvailematon ja kun maahan pääsi, piti päästä heti uudestaan koneeseen ja taivaalle.

Mitä teet siviilielämässä?
Töitä, urheilua ja kavereiden kanssa hengailua.

Mitä harrastat pilvisinä päivinä?
Kaikenlaista urheilua ja jos on oikein huono keli niin pelaan tietokoneella.

Paljonko hyppyjä takana?
~270

Mitä olet tehnyt hyppyurallasi ja mitä suunnittelet ehkä tekeväsi tulevaisuudessa?
Mitää ihmeellistä ei ole tullut tehtyä. Lähinnä hypätty kavereiden kanssa ja pidetty hauskaa. Tarkoituksena olisi myös tulevaisuudessa pitää hauskaa ja hypätä ja samalla tutustua uusiin ihmisiin.

Missä muualla olet hypännyt kuin Oulussa? Ulkomailla?
Ulkomailla ei ole vielä tullut hypättyä, Suomessa on muutamassa eripaikassa tullut käytyä.

Mikä on ollut tähän mennessä vaikeinta?
Kyllä liinahypyt ja lyhyet vapaat tuotti eniten vaikeuksia oppilasaikana.

Esikuva?
Itse lajin parista esikuvia ei ole, mutta oppia yritetään ottaa vastaan aina kokeneemmilta hyppääjiltä.


Miksi tulla kurssille?
Kai se on ainoa reitti päästä kokeilemaan, miltä se "lentäminen" tuntuu. Sen lisäksi lajin parissa tapaa paljon hienoja ihmisiä.

Pauli Silver

Pauli Silver

Mikä ajoi hyppykurssille?
Olen aina ollut kiinnostunut ilmailusta ja kuvannut lentokoneita useita vuosia. Lentokentän aidan takana koneita kuvatessa näkyi toisinaan laskuvarjohyppääjiä lentämässä varjon alla. Homma näytti hienolta, ja armeijan lähestyessä loppuaan päätin osallistua kesäkuun 2014 alkeiskurssille. Siitäpä se sitten lähti.


Kerro ensimmäisestä hypystä.
Hyppypäivä oli 11.6.2014, Kimmo Paularanta mesuna. Muistan, että koneessa ollessa sitä oli niin innoissaan ettei osannut jännittää. Siinä vaiheessa vasta tajusi mitä on tekemässä, kun ensimmäinen hyppääjä meni ovesta ulos ja oma vuoro olisi seuraavaksi. Streevalle kiipeily sujui kohtuullisen helposti, vaikka ilmavirta oli yllättävän kova. Roikkuessa ja irroituksen hetkellä muistan vain että päästin irti, ja kohta olikin lentävä varjo pään päällä. Jälkeenpäin videolta katsottuna asento kaatui selälleen ja jalat potki hakien jostain otepintaa. Maassa oli vastassa hymyileviä kasvoja ja onnitteluja. Ensimmäisen hypyn jälkeen taivaalle on aina halunnut uudestaan.

Mitä teet siviilielämässä?
Opiskelen tällä hetkellä. Harrastan valokuvausta, talvisin moottorikelkkailua ja lumilautailua.

Mitä harrastat pilvisinä päivinä?
Vietän aikaa kotona, sekä kavereiden kanssa. Katselen hyppyvideoita, muokkailen valokuvia tai videoita. Jos oikeen paha päivä sattuu, vedän varjon auki olohuoneen lattialle ja pakkailen sitä sitten kaikessa rauhassa.

Paljonko hyppyjä takana?
254 (21.9.2015)

Mitä olet tehnyt hyppyurallasi ja mitä suunnittelet ehkä tekeväsi tulevaisuudessa?
Ei tässä vaiheessa mitään isoa ole kerennyt tekemään, hyppäsin kesällä 2014 kaikki oppilashypyt mitä a-lisenssiin vaaditaan, ja kuluneella kaudella (2015) sain c-lisenssin. Mitään varsinaisia tavotteita en ole asettanut. Hyppään vaan niin paljon kun mahdollista, ja nautin siitä. Tandemkuvaajan homma kiinnostais ensi kaudelle.

Missä muualla olet hypännyt kuin Oulussa? Ulkomailla?
Oulu ja Pudasjärvi, siinäpä ne. Suomen dropzoneja vois kiertää, ja jossain vaiheessa käydä ulkomaillakin.

Mikä on ollut tähän mennessä vaikeinta?
Ehdottomasti pakkolaukaisuhypyt. Liinalla hypätessä asento ei millään meinannut pysyä, ja luulin jo jossain vaiheessa, että tulen aina hyppäämään pelkkiä pakkolaukaisuja. Heti kun pääsi vapaapudotukseen, alkoi oppilasura edetä ja hyppäämisestä tuli jatkuvasti mukavampaa ja hienompaa.

Esikuva?
Ei ketään yksittäistä, mutta hyppääjissä on monta hienoa ihmistä.

Miksi tulla kurssille?
Alkeiskurssin kautta pääsee taivaalle ja lentämään. Varjolla lentäminen ja varsinkin vapaapudotus on sellainen kokemus mikä kaikkien kannattaa kokea.

Henrik Erkkilä

Henrik Erkkilä

Mikä ajoi hyppykurssille?
Joskus nuorena oli kova hinku päästä lentäjäksi, mutta heikon kaukonäön vuoksi ei se ollut mahdollista. Laskuvarjohyppäämääninen sinällään ei nuorena käynyt oikeastaan koskaan mielessä, osittain siksi että ainoat kokemukset asiasta oli laskuvarjojääkäreiden näytöksiä, mistä ei hahmottanut laskuvarjohypyn vapaapudotus osaa ollenkaan. Jossain vaiheessa yliopisto opintojen alussa näin kuitenkin mainoksen laskuvarjohypystä ja siitä tajusin että laskuvarjohypyn vapaapudotus voisi olla saman tapainen kokemuksen kuin lentäminen, mistä ajatus kurssille lähtemisestä syntyi.

Kerro ensimmäisestä hypystä.
Aloitin hyppäämisen heti kauden alussa maaliskuun kurssilla. Kelien takia ensimmäinen hyppy ei onnistunut ihan heti ensimmäisenä viikonloppuna jolloin sitä yritettiin vaan se taisi venähtää viikon tai kahden odotteluksi. En osannut oikeastaan hypylle lähtiessä kummemmin jännittää eikä edes vielä lentokoneessakaan hirveämmin jännittänyt. Vasta siinä vaiheessa kun hyppymestari raotti ovea ensimmäisen kerran uloshyppypaikka tarkastaessa tajusi oikeastaan mitä oli tapahtumassa. Vaikka siinä tilanteessa jännitys olikin kova niin silti sitä muisti koulutuksensa ja lähti hyppyä suorittamaan mesun annettua uloshyppy komennon. Siinä vaiheessa kun olin jo päässyt streevalle roikkumaan ja aloin valmistautumaan irtipäästöön tajusin mitä olin tekemässä, roikuin lentokoneen siivestä kilometrin korkeudessa, ja ote irtosi samantien. Itse suoritus ei ollut mikään mallisuoritus, muttei kuitenkaan niin hirveä etteikö päässyt heti koittamaan uudestaan. Ja koska mahdollisuus oli niin heti ensimmäisenä viikonloppuna tuli hypättyä 10 kertaa.

Mitä teet siviilielämässä?
Tällä hetkellä on jonkun sortin yritys saada suoritettua pitkään jatkuneet yliopisto opinnot loppuun ja samalla niiden ohessa teen töitä hjelmistoalalla.

Mitä harrastat pilvisinä päivinä?
Kelistä riippuen saatan joko käydä pyöräilemässä, salilla tai sitten ihan vain kotona pelailen tietokoneella/konsolilla.

Paljonko hyppyjä takana?
Tällä hetkellä 1016 (kauden 2015 alussa)

Mitä olet tehnyt hyppyurallasi ja mitä suunnittelet tekeväsi tulevaisuudessa?
Missään hyppylajissa en ole koskaan kilpaillut joten kilpailukokemusta ei ole kertynyt. Vuonna 2009 olin osallisena suomen suurimassa vapaapudotuskuvio hypyssä joka hypättiin Empuriabravassa. Vuonna 2010 kävin pakkolaukaisuhyppymestarikurssin ja seuraavana vuonna kävin tandemhyppymestarikurssin. Vuonna 2014 olin ilmailuliiton päälentönäytöksessä esiintymässä ja hyppäsin näytöshypyn suuren Suomen lipun kanssa. Tällä hetkellä ei ole suurempia tulevaisuuden suunnitelmia hyppyuran suhteen.

Missä muualla olet hypännyt kuin Oulussa? Ulkomailla?
Suomessa pääasiassa Oulussa ja Oulun lähiseudulla (Kalajoki, Pudasjärvi) ja joskus aikanaan Hangossa silloin kun siellä vielä oli toimintaa. Ulkomailla hyppäämistä on tullut kokeiltua Espanjassa ja Arabiemiraattikunnissa.

Mikä on ollut tähän asti vaikeinta?
Oppilasaikana vaikenta oli ehdottomasti vaikeinta saada harjoitusvetohypyt suoriutumaan onnistuneesti ja niitä tulikin hypittyä lähes 30 kpl.

Esikuva?
Hyppääjä esikuvia ei oikeastaan ole ollut, mutta aina jos jollain kokeneemmalla hyppääjällä on ollut jotain oppimisen arvoista kerrottavaa niin mielellään olen neuvoja kuunnellut.

Miksi tulla kurssille?
Jos haluat kokea jotain normaalista poikkeavaa tai muuten vain haastaa itsesi fyysisesti, tai enemmänkin psyykkisesti niin kannattaa kokeilla ainakin yhden hypyn verran. Tietty jos malttia riittää niin kannattaa jatkaa ainakin sen verran että pääse kokemaan vapaapudotuksen kunnolla.

Emma Vanhala

Emma Vanhala

Mikä ajoi hyppykurssille?
Äidin kihlattu sai äidiltä lahjakortin alkeiskurssille ja pyysi mua mukaan. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä lähtisinkö, kurssi käytiin 6/14. Olin aina miettinyt että joskus olis mukava hypätä, mutta ennen kurssille lähtöä en ollut edes tiennyt että tätä lajia joku oikeasti harrastaa vaan luulin että se on joku once in the lifetime-juttu.

Kerro ensimmäisestä hypystä.
Eka hyppyä voisin kuvailla parhaiten niin, että ainakin itse toimin siinä kuin robotti. Jotenkin ei osannut yhtään kuvitella millaista se on, vaikka kurssilla useaan otteeseen toistettiin miten toimitaan alusta loppuun. Sitä vain meni ja teki niinkuin on opetettu sen suuremmin ajattelematta. Meille sanottiin että eka hypyllä strevasta irtipäästön jälkeen yleensä häviää elämästä pari sekuntia, itellä niitä hävis ainaki viis. Yhtäkkiä olikin toimiva varjo pään päällä, sen hypyn jälkeen on aina halunnu vaan lisää.

Mitä teet siviilielämässä?
Enimmäkseen vaan kaikkea mikä tekee mut iloiseksi. Lähden mielellään mukaan kaikkeen uuteen, oon vähän sellanen seikkailija luonne. Matkustelen aina kun se vaan on mahdollista. Lisäksi tykkään olla ihmisten kanssa ja olenkin valmistunut lähihoitajaksi mielenterveys- ja päihdetyöhön. Tällä hetkellä työskentelen haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten parissa.

Mitä harrastat pilvisinä päivinä?
Enimmäkseen urheilen ja vietän aikaa läheisten kanssa, tykkään käydä myös usein elokuvissa. Onneksi tänä kesänä on ollut vähän pilvisiä päiviä.

Paljonko hyppyjä takana?
37

Mitä olet tehnyt hyppyurallasi ja mitä suunnittelet tekeväsi tulevaisuudessa?
Hyppyuralla en ole vielä saavuttanut sen suurempia kuin huimat 24 liinahyppyä Tulevaisuudessa haluaisin hypätä mahdollisimman monessa maassa. Joskus olisi hienoa olla esimerkiksi varjon pakkaajana jossain hyppykeskuksessa ja hypätä vapaa-ajalla niin paljon kuin mahdollista uusien ihmisten kanssa.

Missä muualla olet hypännyt kuin Oulussa? Ulkomailla?
En ole vielä hypännyt muualla.

Mikä on ollut tähän asti vaikeinta?
Pakkolaukaisuliinasta eroon pääseminen. Sen kun sain haudata niin hyppyura on edennyt täydellisesti. Ainoastaan takavoltin tein eka kerralla etuvolttina muttei harmittanut kun maahan tullessa pääsi ilonkyyneleet, koska samalla se oli eka 40 sekunnin vapaapudotus.

Esikuva?
Ei mulla oo yhtä sellasta, monia ihmisiä ihailen ja niiden asenteita elämään.

Miksi tulla kurssille?
Koska se on vaan parasta, haluan uskoa että kyllä ne tulee jotka tätä oikeesti haluaa. Hyppäämisen lisäksi saa tutustua niin mahtaviin uusiin ihmisiin ja saa olla osa meidän uskomatonta porukkaa!

Eija Suvala

Eija Suvala

Mikä ajoi hyppykurssille? (ja milloin)
Haaveilin hyppäämisestä lapsesta saakka, mutta vasta vuonna 2001 opiskelukavereiden kanssa päätettiin lähteä kurssille.

Kerro ensimmäisestä hypystä.
Meitä oli iso kurssi (27 hlö) ja minun hyppyvuoro oli myöhään illalla. Muistan epätodellisen olon kiivetessä ulos koneesta, katselin alla näkyviä omakotitalojen kattoja ja mietin miten tähän oikein päädyin, mitä olenkaan tekemässä. Kun varjo aukesi ja katselin upeaa ilta-aurinkoa noin kilometrin korkeudesta, ainut ajatukseni oli: haluan tätä lisää!

Mitä teet siviilielämässä?
Työskentelen perheyrityksessä polkupyörien parissa, minulla on hyppäävä mies ja 2v tytär. Siviilielämä ja harrastus ovat tiiviisti nivoutuneet yhteen, harrastus on enemmänkin elämäntapa.

Mitä harrastat pilvisinä päivinä?
Kaikenlaista liikuntaa, retkeilyä, ulkoilua.

Paljonko hyppyjä takana?
2600+

Mitä olet tehnyt hyppyurallasi ja mitä suunnittelet ehkä tekeväsi
tulevaisuudessa?

Tämmöstä olen tähän mennessä puuhaillut:
SM-kisoissa vuodesta 2005, kultaa vuosina 2009, 2010, 2011, 2013.
8-wayssa kultaa 2013, 2014.
Ruotsissa SM-kisoissa (Svenska Mästerskapen) 2008 (5.) ja 2009 (kultaa).

ESL 2008, Texel, Hollanti, 4. sija
EC 2009 Prostejov, Tsekki, 6. sija
World Cup 2009 Prostejov, Tsekkki, 11. sija
MM-kisat 2010, Menzelinsk, Tatarstania, Venäjä, 10. sija (ka. 20,4)
SE, 58 hengen muodostelma, Stupino, Venäjä, 2005
SE, 35 hengen muodostelma, naiset, Utti 2005

SE, 42 hengen muodostelma, naiset, Utti 2013
SE, 63 hengen muodostelma, Empuriabrava, Espanja, 2009
SE, 4-way, eniten muodostelmia 35 sekunnissa, 43p Menzelinsk, Tatarstania 2010, joukkueella Pro-Team (jossa mukana vuodesta 2007).

World Team 2014 USA, Arizona: epävirallinen maailmanennätys: 2p. 219-way.

Lisäksi tuulitunnelikisoja:
World Challenge 2008, Bedford, Englanti, 22. sija
World Challenge 2009, Bedford, Englanti, 15. sija
World Challenge 2010, Bedford, Englanti, 14. sija, ka. 23.4 p.
World Challenge 2013, Bedford, Englanti, Rookie-sarja, kultaa, ka. 39,1.

Seuraava iso tapahtuma on naisten maailmanennätysyritys Kaliforniassa lokakuussa 2014. Tulevan kauden suunnitelmia en vielä uskalla julkaista, mutta elämä lajin parissa jatkuu.

Missä muualla olet hypännyt kuin Oulussa? Ulkomailla?
Suomessa äkkilaskemalla 12 eri hyppypaikkaa ja ulkomaita: Ruotsi (Vesterås, Gävle, Gryttjom), Venäjä (Mentzelinsk, Stupino ja Kolomna), Espanja, Tsekki, Thaimaa, Israel, USA, Portugali, Hollanti.


Mikä on ollut tähän mennessä vaikeinta?
Lajissa riittää haastetta ja uutta oppimista on aina. Vuosien saatossa silmät avautuvat kokoajan enemmän ja huomaa mitä kaikkea opittavaa vielä on. Nyt haasteena on oppia lisää isojen kuviomuodostelmien hyppäämisestä.

Esikuva?
Urani on ollut suurimmaksi osaksi 4-wayn parissa harjoittelua ja siinä esikuvana on ollut amerikkalainen 4-way joukkue Arizona Airspeed.

Miksi tulla kurssille?
Koska sitä kautta pääsee mukaan tähän hienoon lajiin!

Raimo "Nalle" Karhu

Raimo "Nalle" Karhu

Mikä ajoi hyppykurssille?
Menin nuorukaisena töihin OYKS:iin ja sielläpä sattui olemaan laskuvarjohyppääjä joka kertoi ko. harrastuksesta niin mielenkiintoisesti että kipinä iski innostuksen höyryihin. Päätin kokeilla kerran tai pari. Kun hän sitten kuvaili vapaatapudotusta se tuntui kuin olisin ollut mukana hänen kanssaan. Mainitsi mm. että ilmavirran saa melkein nyrkkiin, niin "vahvaa" se on. En aikonut niin pitkälle.

Kerro ensimmäisestä hypystä
Kesäkuussa 1973 kun pitkä kurssi oli takana ja edessä huima eka hyppy, oli jännitystä ilmassa. Koneessa kaksi hyppääjää, lentäjä ja hyppymestari. Ekana hyppäs koulukaverini Erkki. Minä tarkkana seurasin kun Erkki "häipyi" siiven alta alas jonnekkin. Sittenkö minä? Niinpä, kyllä se nyt on minun vuoroni ja eikun siiven alle ja ponnistus poispäin koneesta. Sitten olikin ihan hämmästyttävä hiljaisuus. Kaunis, joskin yllättävän pieni pyöreä laskuvarjo pitkien "narujen" päässä, ja se hiljaisuus.
Tätä kokemusta ei voi kertoa - koettava se on!

Mitä teet siviilielämässä?
Eläkeukko :-)

Mitä harrastat pilvisinä päivinä?
Harrastuksina Maanpuolustuskoulutusyhdistys, lentopelastus, retkeily ja siihen liittyyen geokätköily, kamera ja koira. Joskus pärräytän Hondalla pikku mutkan asfaltilla.


Paljonko hyppyjä takana?
1354


Mitä olet tehnyt hyppyurallasi ja mitä suunnittelet ehkä tekeväsi tulevaisuudessa?
Jos saavutuksia tarkoitetaan niin en oikein isoja oo ees ettiny, muutamia SM-mitaleita oon OLK:n riveissä tuonut, neki kaikki pronssissia. Ei oo mittää suunnitelmia, nautin elämästä ja pyrin ettei jää elämätöntä elämää joka sitten vanhana harmittaa. (vanhana :-D, oon nyt 63v.)


Missä muualla olet hypännyt kuin Oulussa? Ulkomailla?
En ulkomailla, kotisuomessa muutamilla paikkakunnilla. Oon kotikenttäkarhu.


Mikä on ollut tähän mennessä vaikeinta?
Vaikeinta oli silloin alussa se asento, olinko niin rauhaton etten pysyny edes ilmassa hetkiäkään aloillani?


Esikuva?
Ei oikeestaan voi esikuviksi sannoo mutta kunnioitan niitä jotka ovat vapaaehtoisesti vieneet hyvää harrastusta eteenpäin. Oppilaana sitä katsoi ihaillen niitä hyppääjäsankareita, lupakirjahyppääjiä ja olihan se rouheeta saada laittaa kerhon pusakka päälle ja kylillä vastailla poikasten ihaillen tehtyihin kysymyksiin, tunsi olevansa itse sankari.

Miksi tulla kurssille?
Hypystä saa laillisia "kiksejä", tuntemuksia ilman apteekkia. Takuuvarma ressinpoisto. Voiko tällainen olo olla ja promilleja nolla?!

Kimmo Raiski

Kimmo Raiski

Mikä ajoi hyppykurssille?
Aina haaveillut laskuvarjohypystä ja taivaalle pääsystä. Samaan aikaan aina luullut etten uskaltaisi. Lähipiiriltä sain lahjakortin kurssille 30 v. syntymäpäivälahjana. Se oli menoa sitten.

Kerro ensimmäisestä hypystä
Loppukesä 2012. Jännitti hirveänä. Tuulinen kesäpäivä ja lämmintä. Ilmaan pääsyä odoteltiin aina kahdeksaan asti illalla. Kimmo Paularanta toimi kurssinvetäjänä ja iskosti mieleen ja jäseniin kaikki tarvittavat tiedot ja taidot. Itse hypyssä kaikki tapahtui kuitenkin äkkiä ja koulutus teki tehtävänsä ja erinomainen hyppy. Muistinko laskea ja katsoa konetta lähtiessä , ehkä en mutta hieno hyppy ja laskeutuminen. Iloisia ihmisiä vastassa maassa mikä vaan vahvisti tunnetta että tää on mun juttu. Jälkeenpäin tajusin että jännittäminen oli turhaa. Kestohymy kasvoilla kesti pitkään. Ensimmäistä hyppyä ei unohda koskaan vaikka siitä ei paljoa muistakkaan.

Mitä teet siviilielämässä?
Kahden lapsen isä ja yhden upean naisen aviomies. Kiimingissä asustelen ja harrastan moottoripyöräilyä, uintia ja nikkarointia. Työelämässä testausinsinöörinä.

Mitä harrastat pilvisinä päivinä?
Lasten kanssa puuhailua. Autotallin perukoilla puuhailua ja pilvien tuijottelua.

Paljonko hyppyjä takana?
63 kpl (31.8.2014)

Mitä suunnittelet tekeväsi hyppyurallasi?
Paljon kokemusta lisää. Wingsuittia haluan kokeilla joskus. Se päivä on vielä haaveissa. Lentämistä omalla kropallani haluan kokeilla mahdollisimman monella eri tyylillä.

Missä muualla olet hypännyt kuin Oulussa? Ulkomailla?
Muualta ei ole vielä kokemusta kuin Oulusta. Kotisuomea jos aloittaisi kiertämään ensin läpi ja siitä sitten ulkomaita kohden.

Mikä on ollut tähän mennessä vaikeinta?
Itsensä ylittäminen. Se että uskoo siihen että minäkin pystyn kunhan harjoittelen tarpeeksi ja uskallan yrittää. Suorituksena sukellus uloshyppy oli hankalin. Monet kerrat pyörähtelin jos monenlaisella voltilla ulos koneesta mutta kun huomasi miten siellä taivaalla onkin paljon aikaa korjata omaa asentoa ja tulla turvallisesti alas ja yrittää uudelleen. Vihdoin kun palaset loksahti paikoilleen niin ai kun se onkin helppoa kun sen oivaltaa. Joka kerta oli yhtä hymyä alas tullessa, oli se koulutuksessa ollut suoritus mennyt sitten läpi tai ei.

Esikuva?
Monia ihmisiä kyllä ihailen mutta ketään varsinaista esikuvaa ei ole.

Miksi tulla kurssille?
Elämässä kannattaa kokea monenlaisia asioita ja tää on yksi niistä!